Rakkaudesta sinuun

Rakkauden verkkoon jäin kun sinut ensimmäistä kertaa näin. Sinä sait minut huomiseen katsomaan, huonon menneisyyteni unohtamaan. Sinä kyyneleet minulta veit. Turvallisen olon minulle teit. Nyt en halua elää ilman sinua, ethän koskaan jätä minua? Vastasit: älä huoli, kyllä huomisen kanssani näät. Sanoit rakastavasi minua ja vierelleni jäät.

Pitkään kuljin pimeässä yksin, ilman rakkautta eteenpäin. Voimani jostain keräsin, jotakin etsien. Toivon kipinän hiipuessa, löysit minut. Rakkaudella haavani täytit, onneni löysin. Et luotani koskaan lähteä saa, kanssasi olen kokonainen.

Uuteen aamuun taas herään. Sirpaloituneet haaveeni taakaksi kerään. Kuka sirpaleeni puolestani kantaisi? Kuka minulle ehjän haaveen antaisi. Väsyneenä päiväni läpi kuljen Illalla taas itkuiset silmäni suljen.

Miksen irti voi päästää susta? Enhän sä edes välitä musta. Nyt en voi toiselle rakkautta antaa, kun sua sydämessäni täytyy kantaa. En tahdo rakastaa enää sua, mutta sä oot jo osa mua.

Joskus vain odottaa sitä jotain, vaikka ei tietäisi mitä odottaa. Huominen tulee, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä  sen tapahtuvan. Kaikki nukkuvat toivoen heräävänsä, vaikka kukaan ei pysty sitä lupaamaan.

Sinun kanssasi olen itseni löytänyt. Ei kukaan muu ole siihen pystynyt. En tarvitse kanssasi suojamuuria, tai kertoa itsestäni valheita suuria. En ole lähelleni ketään päästänyt. Itselläni olen sydäntäni säästänyt. Ei päässäni varoituskellot soi, vaikka tässä huonosti käydä voi.

Annan muiden ohjata elämäni laivaa. Tahdon vain kuoppaa kaivaa. Sinne särkyneen sydämeni heitän. Surun kyyneleet kattilassa keitän. Laivan mukana matkaani kuljen. Pikkuhiljaa tunteeni itseeni suljen. Mieltäni painaa tunteiden taakka. Silti aion kulkea loppuun saakka.

Olet varjo hämärässä. Tiedän sinun olevan siinä vierelläni, mutta liian kaukana, etten pysty sinuun koskemaan. Kuulen äänesi ja tiedän sinun olevan olemassa. Kompuroin etsiessäni sinua. Sano ääneen ne sanat joita tarvitsen nähdäkseni kohdan jossa seison. Pyydän, että tarttuisit käteeni, astuisit valoon, jotta sinusta tulisi todellinen.

Aika tiimalasissa valuu hetkiin, päiviin joita et tahtonut käyttää. En kysy kysymyksiä joihin en ole valmis saamaan vastausta. Ajan kuluessa, löydän oman paikkani ja olen löytänyt sen, mitä olen etsinyt.

En ole tuntenut suurempaa kipua, kuin silloin kun lähdit luotani, vieden samalla palan minusta. En ole koskaan kaivannut niin paljon, kuin silloin kun tajusin ettet enää palaa enkä saisi koskaan sydäntäni ehjäksi. En ole milloinkaan itkenyt enempää mihin kyyneleeni riittävät, kuin silloin kun minulle iski tyhjyys jota ilman sinua en täyttäisi.

Mieleeni muistuu lupauksia jotka eivät koskaan toteutuneet. Lupauksia joita uskalsin toivoa ja jotka tippuivat särkyen palasiksi joita ei voinut korjata. Muistelen niitä hetkiä jolloin jouduin luopumaan uskosta unelmiin jotka antoivat toivoa. Vaihdan ajatukseni niihin mitä minulla on. Asioihin jotka lopulta toteutuivat. Niihin joista kasvoi jotakin tärkeää ja rakasta. Niihin joita en voinut kuvitella ennen kuin silloin kun ne saapuivat kohdalle. Muistaen sen että tyhjät lupaukset ja rikkoutuneet unelmat antavat lopulta tilaa vielä suuremmalle.

Vain pieni kuiskaus korvaan, loukkaa pientä sydäntä. Yksi pieni sana murtaa ja särkee mielen. Jos suuri rakkaus kuolee, puuttuu palanen elämää. Korvatuksi ei saa sitä menetettyä.

Vaikkei ollutkaan toivottu vastaus, sain silti vastauksen haluamaani kysymykseen. Voisin hyväksyä erilaiset selitykset, mutta en tahdo enää takertua niihin. Aika oli ja se myös meni. En voi kuin kiittää ja siirtyä eteenpäin. Antaa mahdollisuus uudelle matkalle joka minua odottaa. Ehkä törmään matkallani johonkin sellaiseen, joka tahtoo minut matkaseuralaisekseen pidemmälle matkalle. Ja edessäni on vielä paljon mistä haluan oppia.

En vielä tiedä mitä haluan, mutta tiedän kuka olen. Olen oman tieni kulkija. En tarvitse vierelleni saattajaa, mutta tarvitsen välillä neuvojaa. Otan sen mitä tarvitsen. Muulla ei ole väliä. Ne seuraa jotka tahtoo, jos se ei miellytä, aina voi vaihtaa suuntaa.

Sinut raukkaudella syliini suljen. Rinnallasi huomisen kuljen. Hellyyttä sinulle annan. Harteillani huolesi kannan.

En uskalla katsoa eteenpäin. Jotain pelottavaa siellä näin. Yksin matkaa tahdo kulkea en. Ehkä sittenkin otan vastaan rakkauden. Vaikka huuto pelon päässäni soi. Onni sinut luokseni toi. Sinä valon päiviini tuot. Kaiken tämän ilon minulle suot. Tulevaa pelkää enää en. Sinun kanssasi elän myös huomisen.

Minulla on oma sotani voittamatta. Oma sydän korjaamatta. Oma suuntani löytämättä. Omat haaveeni rakentamatta. Jotain vielä käymättä, ja joku kivi kääntämättä. Kysymyksiin jättänyt vastaamatta ja suru vielä surematta. Kun olen valmis, on rakkaus vastaanottamatta.

Viimeiseen asti sain tyhjiä sanoja. Joskus vain loppuu usko ja päivät. Pienillä annoksilla siirtyi totuus vaikka tiesin että kaikki loppuu ajallaan. En vain halunnut luopua toivosta. Nyt on aika päästää irti siitä joka piti toivoa yllä. Antaa luvan vapautua, katsellen kuinka se tiimalasin viimeinen jyvä tipahtaa ja olla antamatta lisää aikaa väistämättömälle.

Se kuristava tunne joka kestää minuutista minuuttiin, hetkeen jolloin tunnen taas hengityksen kulkevan. Sydän nopein lyönnein hakkaavan rinnassa, pikku hiljaa rauhoittuen. Rehellisesti sanoen, tuo sama tunne on seurannut minua jo jonkin aikaa, ilmestyen erinäisistä syistä joita en vielä osaa ennalta odottaa.

Hetkeksi silmäni suljen. Läpi elämääni uudelleen kuljen. Miksi irti päästin sinusta? Sinä taisit oikeasti välittää minusta. Elämäni onnellisemmat hetket, olivat kuin teimme yhdessä retket. Yhdessä olimme kylmät illat. Ylitimme ne hauraat sillat. Kunnes tuli eteen se muuri, tuli meille luottamukseen aukko suuri. En silloin tiennyt rakastavani sinua. Ikävä suuri nyt painaa minua. Tahtoisin uudelleen löytää luoksesi. Tekisin mitä vain vuoksesi. Jos nyt soittaisin sinulle, antaisitko uuden mahdollisuuden minulle?

Olet tähti minun öillisellä taivaalla. Olet airot minun airottomassa veneessä. Olet varjo minun valoisina  päivinä. Olet tyyny minun surullisina iltoina. Olet nallekarhu minun yksinäisissä öissä. Olet juuri se ketä tarvitsen aina.

Ekalle olin hetken huvi. Toiselle henkinen tuki. Kolmas tuli ja sydämen otti. Se valintojen tekoon pakotti. Nyt toisille joudun sanomaan ei. Kun oma kulta mukanaan vei.

Aika näyttää, aika parantaa. Kaikella on aikansa. Oikeaan aikaan, väärään aikaan. Mennyt aika, tuleva aika. Aika nyt, sopiva aika. Huono aika, ajasta on moneksi. Väärä aika, oikea aika. Aika tulee, aika menee. Aika on ystävä, aika on vihollinen. Aika on hidas, aika on nopea. Miten aikaa voi käyttää? Aika vie, aika tuo. Aika määrää, aika hallitsee. Aika antaa, aika ottaa. Aika opettaa, aika ohjaa. Aikajana jolla on eri muotoja. Aika esiintyy, aika näkyy mutta aikaan ei voi koskea. Aikaa ei voi hallita. Aika on aika ja aika pitää hyväksyä. Otettava vastaan mitä aika tarjoaa. Ajan kanssa on osattava elää.

Katkaisen lankoja ympäriltäni jotka kiristävät niin, etten saa henkeä. Otan etäisyyttä niihin jotka rintaani liikaa painavat. Työnnän sen kiven joka tieni tukkii ja löydän sen paikan jossa voin hengittää.

Nousin, leijuin ja putosin. Liian paljon rakastin. Luotin, uskoin ja petyin. Liian kauan odotin. Itkin, surin ja nousin. Löysin uuden tien.

Älä päästä minusta koskaan irti,  etten eksyisi pimeään. Kun olet vierelläni, on rakkaus antamassa valoa. Jos olet poissa, jaksan odottaa sinua takaisin, vaikka kuinka ikävöin. Pidä minusta kiinni, etten pääse kaatumaan, koska kanssasi olen vahvempi kuin koskaan. Yhdessä ylitämme kaikki ne esteet, jotka eteemme tulee matkamme varrella, kohti huomista. Pidä minusta kiinni tänään, niin lupaan rakastaa sinua myös huomenna, koska huominen tulee aina ja sen elän kanssasi rakastaen sinua.

Kirje menneisyydestä, Rakastan sinua. Katoaa yön hiljaisiin tunteihin. Aamun rakkauden tunnustukset, peittyvät oven kolahdukseen. Illan yhteiset hetket, unohtuneet tekosyihin. Ja päivän iloiset sanat, hukkuneet hiljaisuuteen.

Silta jota kuljemme on niin heikko,  että joku askel tiputtaa tyhjyyteen.  Siipemme heikentyneet liiasta itsestäänselvyydestä.  Köysi hapertunut luottamuksen puutteesta. Laudat jalkojemme alla mädäntyneet,  koska emme tehneet rakkauden eteen tarpeeksi töitä.  Jokainen hetki antaa painon harteille joka tekee meistä painavia.  Ei sanoja, läheisyyttä, eikä mitään joka tekisi meistä kevyempiä, että voisimme turvallisemmin yrittää rakentaa parempaa siltaa. Jokainen sanomatta jäänyt sana, on pisara, joka tekee sillastamme liukkaamman.  Sadepilvet yllämme peittää sen onnen, rakkauden  ja ne asiat jotka meidät voisi pelastaa.

Jokainen loppu on jonkin uuden alku. Jokainen askel vie sinua eteenpäin.  Rohkeus tarttua tilaisuuksiin antaa mahdollisuuksia seikkailuihin.  Päättäväisyys tuo huomisen. Uteliaisuus tuo sinulle hetkiä rakentaa tulevaa.  Kaatumiset kasvattavat  ja on uskallettava nousta ja jatkaa matkaa.

Enkeli päivisin suojelee sinua katseillaan. Öisin pelottelee pahan pois haleillaan. Iltaisin enkeli antaa otsallesi suudelman ja aamuisin lahjoittaa uuden unelman.

Minulla on jo ikävä sinua. Sinäkin taidat kaivata minua. Onneksi sinut pian taas nään, sinun lämpimään syliisi jään. Ei rakkautemme tunne aikaa, Sinussa täytyy olla jotain taikaa. Sanot rakastavasi minua, en halua olla ilman sinua. Huomista en kanssasi pelkää, koska tiedän ettet minulle kääntäisi selkää.

Raastava hiljaisuus. Satunnaiset vastaukset ja etäisyyden tunne. Hylätyn ja unohdetun rooli joka hiipii päälleni. Mitä tapahtuu jos nyt irroitan ja annan liusua?   Kumpaa pelkään nyt, sanoja joita kuulen vai sanoja joita sanon ääneen?   Vai pelkäänkö sanoja jotka jäävät sanomatta?   Katoaako hän syvemmälle pimeyteen kaiken sanomansa jälkeen?

Ammutut haaveet tippuu alas särkyen sirpaleiksi. Sanomatta jääneet lauseet hukkuvat sen alle, mitä tahtoo kuulla. Jotakin jää näkemättä, koska se este on peittämässä kokonaiskuvaa. Selkään puukotus vei loputkin uskon rippeet siitä hyvästä johon halusit uskoa. Kun sinulta vietiin usko, toivo, luottamus ja rakkaus, mitä sinulle jäi? Valheiden täyttämät lupaukset särkyivät tuoden sisällesi tyhjyyden. Miten nousta ylös, kun tyhjyys ei sisällä tarpeeksi voimaa? Auttavat kädet ympärilläsi katoavat yrittäessäsi tarttua niihin. Raahaudut piiloon ja odotat, että haavasi paranevat uudelleen.

Ojenna käteni, puristan vielä nyrkkiäni. Tahtoisin vielä pitää kiinni, mutta tiedän että on aika päästää irti. On aika hyvästellä lauseet, jotka eivät koskaan saaneet mahdollisuutta  tulla näkyviksi. Hyvästellä unelmat, jotka eivät saaneet mahdollisuutta toteutua. Samalla vapautan itseni niistä kahleista jotka pitivät minua paikoillaan. Irroittaudun tekosyistä jotka saivat minut odottamaan. En voi enää kantaa sinua sydämessäni, valheesi saivat minut sokeaksi. Tahdon elämän, jossa unelmilla on mahdollisuus kasvaa, lauseet jotka kuulen ovat totta. Siksi sinun pitää mennä. Nyt olen valmis, avaan nyrkkini ja sanon: Sinun on aika lentää ja minun on aika jatkaa matkaa ilman sinua

Syitä, seurauksia ja selityksiä.  Tyhjillä sanoilla yrität pitää minut tässä.  Selityksillä ostettuja huomisia ja väärillä lauseilla kuitattuja epäonnistumisia. Peloksi puetut sanat joita ei uskallettu sanoa oikealla merkityksellä.  Jokainen pettymys vei osan jostain mitä ei voi lopulta korjata.  Loputon piiloleikki jossa etsijä väsyi. Väärin pelatun pelin häviö vai suunniteltu voitto? Kumpi lopulta voitti: Löytämättä jäänyt piiloutuja vai etsijä joka lopetti etsimisen?