Rakkaudesta sinuun

Rakkauden verkkoon jäin kun sinut ensimmäistä kertaa näin. Sinä sait minut huomiseen katsomaan, huonon menneisyyteni unohtamaan. Sinä kyyneleet minulta veit. Turvallisen olon minulle teit. Nyt en halua elää ilman sinua, ethän koskaan jätä minua? Vastasit: älä huoli, kyllä huomisen kanssani näät. Sanoit rakastavasi minua ja vierelleni jäät.

Pitkään kuljin pimeässä yksin, ilman rakkautta eteenpäin. Voimani jostain keräsin, jotakin etsien. Toivon kipinän hiipuessa, löysit minut. Rakkaudella haavani täytit, onneni löysin. Et luotani koskaan lähteä saa, kanssasi olen kokonainen.

Uuteen aamuun taas herään. Sirpaloituneet haaveeni taakaksi kerään. Kuka sirpaleeni puolestani kantaisi? Kuka minulle ehjän haaveen antaisi. Väsyneenä päiväni läpi kuljen Illalla taas itkuiset silmäni suljen.

Miksen irti voi päästää susta? Enhän sä edes välitä musta. Nyt en voi toiselle rakkautta antaa, kun sua sydämessäni täytyy kantaa. En tahdo rakastaa enää sua, mutta sä oot jo osa mua.

Joskus vain odottaa sitä jotain, vaikka ei tietäisi mitä odottaa. Huominen tulee, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä  sen tapahtuvan. Kaikki nukkuvat toivoen heräävänsä, vaikka kukaan ei pysty sitä lupaamaan.

Sinun kanssasi olen itseni löytänyt. Ei kukaan muu ole siihen pystynyt. En tarvitse kanssasi suojamuuria, tai kertoa itsestäni valheita suuria. En ole lähelleni ketään päästänyt. Itselläni olen sydäntäni säästänyt. Ei päässäni varoituskellot soi, vaikka tässä huonosti käydä voi.

Annan muiden ohjata elämäni laivaa. Tahdon vain kuoppaa kaivaa. Sinne särkyneen sydämeni heitän. Surun kyyneleet kattilassa keitän. Laivan mukana matkaani kuljen. Pikkuhiljaa tunteeni itseeni suljen. Mieltäni painaa tunteiden taakka. Silti aion kulkea loppuun saakka.